Pahoittelen kuvien epäselvyyttä. Toivotaan että tuli parempi kuin edellisestä.
Aamulla söin muroja jotka olin penkonut jostain reppuni siimeksestä. Oloni oli mahtava. Ajattelin sitä kaikkea mitä eilen oli tapahtunut. Nyt kun oli ensimmäinen työpäiväni, olin herännyt tavallistakin aikaisemmin, tosin se oli tuottanut huomattavasti vaikeuksia nousta lämpimästä sängystä kylmään yöhön.
Olin hieman jännittynyt noustessani autoon jossa kuski minua odotteli. "Entä jos mokaan tai pomo ei pidä minusta?" Ajattelin kauhuissani. Olin jo karata, mutta vihainen tööttäys havahdutti minut. Nousin autoon ja lähdin uutta työpaikkaani kohti.
Työpäivä oli ohi ja nousin auton kyydistä. Oloni oli mahtava. Olin saanut ylennyksen ja riittävän rahasumman kotini uudistamiseen. Vaikkei kotiani voinut vielä sanoa kodiksi.
Tämmöinen siitä sitten tuli. Nyt sitä sentään voi sanoa kodiksi kun on katto päänsä päällä.
Istahdin uudelle tuolille ja aloin lukea keittokirjaa. "Muista aina sekoittaa maito muroihin kun ne ovat kupissa." Luki keittokirjassa. Jätin keittokirjan lukemisen sikseen ja aloin kirjoittaa kirjan taakse mitä ihmeellisempiä juoruja. "Sain selville töissä ollessani että sen puutarhakerhon Tittalla on ruuvi löysällä. Titta tuli ensimmäisenä päivänä tervehtimään minua tontille. Esittelyn jälkeen Titta meni katsomaan unisieppariani ja sai kohtauksen, hän riehui ja tuhosi sänkyni." Jaa´a, sellaisiako sinä kirjoittelit? Taisi Silja hieman liioitella.
Käytyään suihkussa Silja vetäytyi vaistomaisesti puhelimen luo ja alkoi näppäillä Esan numeroa.
"Haloo". Vastasi Esa puhelimen toisessa päässä.
"Hei, minä Silja täällä soittelen sinulle. Olimme eilen treffeillä, muistatko?" Vastasi Silja pelokkaasti puhelimeen.
"Tottakai minä muistan sinut kulta."
"Tulisitko sinä käymään meille?" Kysyi Silja hermostuneesti.
"Okei. Nähdään pian siellä, moikka!" Huikkasi Esa puhelimeen ja sulki puhelimen.
"Moikka.." Sanoi Silja luuriin sulki puhelimen."
Pian Esa saapuikin jo Siljan luo. Silja oli juuri sanomaisillaan "Moi" mutta Esa kerkesi häntä ennen nappaamaan Siljan kädet, ja he alkoivat heilutella käsiään autuaat hymyt kasvoillaan tuiottaen toisiaan.
Silja polvistui Esan eteen ja kysyi heiveröisellä ja epävarmalla äänellä Esalta:"T-t-tuletko miehekseni?" Esa jähmettyi kuin taikaiskusta. Esa seisoi paikallaan ja tuijotti Siljaa suu auki. "Tietysti tulen kultaseni!" Sanoi Esa vihdoin. Esa muutti Siljan luo asumaan ja toi mukanaan 16 000 simelonia ja pari tavaraa.
Tälläinen talo niillä rahoilla rakennettiin.
Vasta kihlautuneet löysivät tiensä sohvalle. Siinä pariskunta kuherteli löysi tiensä...
..tänne. Esa kertoi Siljalle että aikoo ostaa tälle kihlajais lahjaksi vaaleanpunaisen helminauhan. Silja ei pitänyt ajatuksesta rupesi mököttämään. Esa lohdutti Siljaa...
...hyvin persoonallisesti lakanoissa pyörimiseen.
Aamulla Esa oli hiipinyt Siljan vierestä vessaan. Silja huomasi sulhasensa karanneen ja lähti perään. Esa huomasi Siljan ja suuteli tätä rajusti. Pari se siinä muhinoi puoli tunita. (simi aikaa)
Kaikki tietävät että kihloista päädytään sitten alttarille. Näin kävi myös heille. Romanttiset häät pidettiin vessassa ilman vieraita.
Siljan häivyttyä iloisesti tanssahtaen palautui Esa unelmistaan ja joutui takaisin ankeaan arkeen. Vessanpönttö haisi kammottavalle, joten kukas muu kuin Esa joutui siivoamaan sen. "Mitäköhän tämä oksennuksen näköinen mönjä tässä on?" Ajatteli Esa huvittuneena.
Silja käveli olohuoneen poikki mennessään keittiöön. "Mistäköhän se yöllinen pahoinvointini johtui?" Ajatteli Silja ollessaan keittiössä. Yhtäkkiä hänen mahansa plumpsahti isoksi kummuksi. "OLEN RASKAANA! OLEN RASKAANA!" Huusi Silja täyttä kurkkua juoksennellessaan ympäri keittiötä maha villisti pomppien Siljan juoksun rytmissä. "Tästä ei sitten kerrota Esalle." Ajatteli Silja hihittelynsä ohessa.
Esa kuuli Siljan huudot kaikesta "hyssyttelystä" huolimatta, ja tuli hyvin iloiseksi. Hänkin alkoi ravata ympäti huusholli huusien:"MINÄ SAAN LAPSEN! MINÄ SAAN LAPSEN!" Lopulta Esa rauhottui ja alkoi tutkia kiinnostavaa kirjaa. Kirjassa oli vinkkejä miten saa lapsen tottelemaan. "Roikuta lasta ylösalaisin niin kauan kunnes se hiljenee." Esa sulki kirjan kannen nopeasti luettuaan tuon tekstin. Kirja oli peräisin 1800-luvulta, joten ei ihme että siellä oli oivia lastenkidut.. siis kasvatus vinkkejä.
Esa osti lapsen kunniaksi tuolin joka nimettiin Punahilkaksi. Esa ihastui siihen ikihyviksi, eikä oikein mielellään noussut tulista saatika luovuttanut sitä muiden käyttöön. "Täytyy opettaa sille lapselle ettei saa mennä isin omaan tuoliin." Ajatteli Esa juuri ennen nukahtamistaan.
Esa lähti kaihoten töihin koska olisi mieluiten jäänyt kotiin Punahilkan kanssa.
Silja päätti rentoutua vaahtokylvyssä raskauden tuomien likojen ansiosta. Silja mutisi hiljaa koko kylpynsä ajan: Minä saan vauvan. minä saan vauvan, minä saan vauvan...
Silja ottikin kaiken hyödyn irti miehensä ollessaan töissä. Punahilkka vallattiin eikä Silja aikonut luopua siitä. Silja kuitenkin nousi tuolistaan ja meni puhelimen ääreen. "Kyllä minä tilaan sellaisen extra kalliin sinisen silkkihatun." Sanoi Silja puhelimeen iloisesti. "Ei teillä ole varaa siihen! Älkääkä enää soitelko tänne!" Vastasi ärtynyt puhelinmyyjä joka oli saanut kestää Siljan 83 soittoa tilausnumeroon.
Silja kerkesi Esan poissa ollessa tehdä vaikka mitä. Ensin hän pelkein poltti melkein talon käräytettyään spakettinsä. Hän kerkesi maksaa laskut ja voittaa illalliskupongin jolla ei ole eräpäivää. Päivän lopuksi Siljalta loppui puhti, joten hän joutui ottamaan sitä tarmomaattorista.
Esa asteli hilpeästi kotiin saatuaan uuden ylennyksen. Hymy kuitenkin hyytyi kun näki että joku oli istunut hänen Punahilkallaan.
Tenksti tönkköä ja tylsä jakso. Kommentoikaa nyt kuitenkin.